Viime viikonloppuna oli risteily Tukholmaan. Tämä kuva on otettu perjantai-iltana tasan klo 00.00 laivan kannelta.

Ihmissilmä näki tämän täysin mustana!

Seuraavat kuvat Paratiisistani sunnuntai-iltana kuvattuna:

Toivottavasti ensi sunnuntaina kaikki on edelleenkin täydesä kukassa ja kasvu on jatkunut eikä halla ole tehnyt vahinkoja Paratiisissani.

Lähden nimittäin huomenna Saksanmaalle 4 päiväksi ja seuraava kommenttini Paratiisistani tulee toivottavasti ensi viikolla.

PS. Olen onnellinen ja kiireinen eläkeläinen!

Iltakävelyllä kannattaa pitää aina kameraa mukana, kun ei koskaan tiedä mitä kivaa kuvattavaa saattaa tulla eteen

Tämmöinen söpöläinen asustaa naapurissani, vaikkei olekaan tehnyt vuokrasopimusta!

Kolmas elämä on sitten alkanut!

Tunnelmakuvia ensimmäisestä päivästäni eläkeläisenä:

Tähän näkymään toivoin herääväni ensimmäisenä aamuna. Toinen näkymä oli ORM vieressäni, mutta kuvaa hänestä en jaa muille. Päivä alkoi täydellisenä!

aamiainen omassa Ilotalossa, lämpötila ulkona 12,6 astetta

lounas ulkona Ilotalossa, wokki-ruokaa valmistettuna ulkogrillissä

jälkiruokana tietysti oman Paratiisin satoa

Sitten kierros kaupungilla, Vartiovuorenmäellä vapunviettoa katsomassa:

***

iltapäivän fiilistä Paratiisissa

Kimalainenkin oli jo herännyt talvihorroksestaan...

 Niin että näin se sitten alkoi, enkä valita!

Tällä kammalla ei kyllä enää pistetä hiuksia minkäänlaiseen järjestykseen. Vaalea piikki tarkoittaa huomista ”vapaapäivää” ja punaiset työpäiviä eli täyspitkä tiistaita ja puolikas vappuaattoa. Sen pituinen se!

Joku jo eläkkeelle siirtynyt neuvoi viime syksynä toista eläköityvää pitämään huolen siitä, että almanakka on täynnä kaikenlaista ohjelmaa kaksi ensimmäistä kuukautta. Omalta kohdaltani tuo on toteutunut aivan itsestään: laskin juuri, että minulla on esim. toukokuussa 25 merkintää almanakassa! Eipä taida tulla aika pitkäksi!

Viikonloppu meni upeasti Paratiisissa työn merkeissä. Saimme juoksevan veden tontille perjantaina ja näin sitten kesäkausi lähti käyntiin. Lauantaina oli kevättalkoot ja koko alue oli kuin muurahaiskeko. Harvoissa talkoissa on niin paljon osanottajia kuin meillä näissä yhteisissä!

Vähiin käy!

Punaiset piikit ovat työpäiviä ja kirkkaat vapaapäiviä.

Työpaikalla on kaikki henkilökohtainen siivottu pois ja vain välttämättömät ovat jäljellä.

Paratiisissani riittää askartelua.

Tällä hetkellä sininen väri on scillan takia hallitseva väri.

Tämän päivän urakkana oli pystyttää ILOTALO (=LUSTHUS).

Aurinko paistoi koko päivän niin lämpimänä, että naama hehkuu vieläkin kuin Naantalin aurinko, joten varjo olikin jo tarpeen.

Varjossa oli iltapäivällä 15 astetta!

Kohta saadaan raparperikeittoa!

Huom. raparperin varren paksuus ja pituus!

Turun VPK-talolla oli eilen illalla suuren juhlan tuntua. Siellä oli Odd Fellow Lastenrahastosäätiön hyväntekeväisyysjuhla, jossa lahjoitettiin huomattava summa Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikan Lasten kehityspsykiatrian keskukselle.

Jännitti vähän eilen iltapäivällä, kun en ollut käyttänyt frakkiani kahteen vuoteen. Valkoisissa liiveissä oli pieni tahra, mutta sain sen sopivasti piiloon takin alle. Jopa housut istuivat nyt päälläni paremmin kuin aikoihin. Tyylikkyys on ajatonta, koska olin ostanut tuon frakin kuukauden tarkkuudella 30v sitten ja se oli kuin uusi. Silloin tehtiin vielä vaatteet kunnollisesta materiaalista!

ORM oli käynyt ostamassa itselleen iltapuvun Helsingistä. Yritin udella sen hintaa, mutta eipä uskaltanut sitä kertoa. Veikkaukseni oli, että sillä rahalla olisin ostanut käytetyn Ferrarin! Aivan selvästi hän nautti täydestä sydämestään illasta ja piti iltapukuaan juhlan arvoisena.

Fiilis oli melkein kuin Linnan juhlissa: 230 vierasta, suurimmalla osalla miehista oli frakki ja naiset, ne vasta kauniita olivat iltapukuineen. Juhlat alkoivat jo klo 18 ja illallinen meni pitkän kaavan mukaan, kello taisi olla lähemmäs kymmenen, kun kahvit oli juotu.

Tanssin alkaessa oltiin kuin sillit suolatiinussa; niin oli ahdasta tanssilattialla. Mutta kyllä valssit ja muut vauhdikkaammatkin tanssit sujuivat tyylikkäästi ilman suurempia tönimisiä.

…ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Kammassa on piikkejä tuplasti enemmän kuin käsissäni sormia!

Nyt vatsassa on alkanut  kiertää ihan toden teolla. Vain 9 työpäivää jäljellä. Sen jälkeen taskussani on ELÄKELÄISKORTTI!

Ollessani noin 30 – 40v ajattelin aina vanhemmistani ja heidän ystävistään, että he ovat vanhoja setiä ja tätejä. Kuusikymppinen oli jo vanhus!

Apua, minähän olen itse jo yli 60-v! Enkä tunne itseäni yhtään vanhaksi! Mielestäni olen lähempänä 50-kymppistä sekä fyysisesti että henkisesti, eivätkä ikätoverini tunnu yhtään sen vanhemmilta. Aika tuntuu olevan käsite, joka ei ole vaikuttanut minuun eikä ystäviini, ainakin itse tunnen niin. Saattaa olla, että terveet elämäntavat pitävät mieleni virkeänä. Onneksi ymmärsin ajoissa luopua tupakasta ja alkoholista, aloin syömään terveellisesti ja säännöllisestä liikunnasta tuli elämäntapa.

Turussa toimii yli 60-kymppisille eläkkeellä oleville ikämiehille tarkoitettu ”kuntoiluklubi” Aarnen talli. Joka keskiviikko noin 400 miestä kokoontuu urheiluhallille ohjattuun liikuntaan. Tilaisuus on kuulemma yhtä paljon sosiaalinen tapahtuma kuin omasta kunnosta huolehtimista. Isäni on kuulunut tähän porukkaan aivan alkuajoista lähtien ja hän on pyytänyt myös minua mukaan. Odotan innolla toukokuun ensimmäistä keskiviikkoa, jolloin saan olla eka kertaa mukana tässä porukassa!

Tietokoneeni tyhjentäminen töissä henkilökohtaisista asioista on alkanut. Sekin on merkki ”lopun alkamisesta”. Laatikoista on jo siivottu kaikki henkilökohtainen tavara. Saan pitää työpisteeni 1.5 jälkeenkin niin kauan kuin haluan, mutta tuntuu turvallisemmalta hävittää sieltä kaikki henkilökohtainen tavara. Ilmeisesti käyn siellä jatkossa ehkä kerran viikossa kuulemassa viimeisimmät juorut ja raportoimassa omia myyntejäni, joita teen etätyönä oman aikataulun mukaisesti.

Anna-Reetta haastoi minut kertomaan seuraavia asioita bloggailustani:

Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?

-blogin aloitin 11.11.2007 ja tämä on 52 postaukseni

Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia nettiin?

-olen aina pohtinut asioita ja tapahtumia kirjoittamalla ja kun ystäväni paljasti minulle kirjoittavansa täällä, innostuin itsekin. Siirtyminen eläkkeelle antoi sopivan aiheen keskustella eläköitymisen "ongelmista" ja samalla voi pitää eräänlaista päiväkirjaa sekä kertoa Paratiisini tapahtumista.

Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?

-luen ensin saapuneen sähköpostin, sitten käyn lukemassa blogeista suosikit ja kommentit sekä mahdollisesti kommentoin itse, tämän jälkeen avaan Skypen ja sitten suoritan mahdolliset haut googlesta. Maanantaisin, kun on "vapaapäiväni", teen töitä tarvittaessa netissä eli olen työnantajani sivuilla ja käyn tutkimassa asiakkaitten kotisivuja.

Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (blogia ei lasketa)

-ei ole

Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?

-ruotsin kieli on kohtalaisen vahva, lisäksi tulen joten kuten toimeen englannin ja saksan kielellä

Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?

-toistaiseksi vielä ainoastaan uutiset ja ajankohtaiset. Olen harkinnut vakavasti tv:stä luopumista ja siirtyä radion kuuntelijaksi uutisten aikoihin. Muulloin pidän enemmän hiljaisuudesta!

Hissi vai portaat?

-60-luvulla ollessani kesälomasijaisena postissa kävelin rappuset ylös ja jaoin postin. Alas tulin hissillä. Sinä kesänä painoni putosi 12 kg. Nykyäänkin käytän hyvin harvoin hissiä!

Onnen ja epäonnen numerosi ovat?

-jokainen numero on onnen numeroni, jos niin tahdon! Epäonnen numero, onko sellaisiakin?

Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen kolme bloggaajaa

-haastan tähän kyselyyn vastaamaan Saanelin, Pirtan ja Arrun

Onkohan minusta tulossa kissafani, kun kävin taas tänään "kissanäyttelyssä"? Tosin tämä näyttely oli hieman arkisempi ja ilman ylimääräistä rekvisiittaa verrattuna edelliseen näyttelyyn.

Oli sydäntä särkevää seurata muutamien kisujen katsetta: niistä heijastui pelko, arkuus ja ahdistus. Siksi ne olivatkin "päässeet" tähän näyttelyyn. Parhaimmillaan siellä oli vuoden vaihteessa yli 300 kisulia, mutta nyt yli sata oli jo saanut uuden kodin. Jos olisin hieman nuorempi ja en olisi päättänyt luopuessani viimeisestä hauvastani (kuva tuossa alla)

etten enää sitoudu lemmikkieläimiin eläkepäivilläni, niin sieltä olisi saattanut lähteä joku ihana yksilö matkaani!

Kävimme läpi ehkä 5 huonetta, jossa oli jokaisessa 30-50 kissaa. Yleisin reaktio niiltä oli, elleivät nukkuneet, pelokas katse ja jos yritti lähestyä niitä ojentamalla kättään, lähtivät ne välittömästi pakoon. Koko porukassa oli yksi poikkeus: täysin musta kohtalaisen kookas (vanhempi?) kissa tuli heti oven avattuamme kohti ja halusi tulla silitetyksi. Koko ajan se oli housuni lahkeessa kiinni ja oli selvästi hellyyden kipeä. Katse oli todella hellyyden kaipausta täynnä. Tuli kaikenlaisia ajatuksia mieleen hänen (sen) edellisestä isännästään; todennäköisesti se oli saanut paljon rakkautta ja hellyyttä ja nyt kerjäsi sitä meiltä. Olikohan sen hyvä isäntä kuollut?  Jos olisin halunnut ottaa jonkun niistä mukaani, niin tuo kissa olisi valinnut meidät tuleviksi silittäjikseen. Muut olivat saaneet "edellisessä elämässään" todennäköisesti hyvin huonoa kohtelua ja olivat siksi niin pelokkaita. 

Kati, Katti, Misu, Misse, Mirre, Feline, Muru ja moni muu niista tarvitsee hellää kotihoitoa!

34 päivää (=14 työpäivää),

sitten käännän tiimalasin toisinpäin!

Tuntuu mukavalta tässä vaiheessa ajatella niitä kokemuksia, jotka ovat ”valuneet” kuluneiden vuosien mittaan koettujen kokemusten isoon pinoon. Paljon on ehtinyt vettä virrata Aurajoessa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Saan olla kiitollinen terveydestäni, hyvistä unenlahjoistani, työstäni, perheestäni, harrastuksistani ja ihmissuhteistani. Toki on ollut sekä ylä- että alamäkiä, mutta kaiken olen ottanut opin kannalta tulevaa kolmatta elämääni silmälläpitäen.

Ihmissuhdekoulutuksessa korostetaan sitä, että koskaan ei saa yrittää muuttaa rakkaintaan, vaan hänet täytyy hyväksyä sellaisena kuin hän on. Tiedän varsin hyvin, etten ole koskaan ollut mikään helppo kumppani. 40 vuotta sitten keskitin kaiken tarmoni uran luomiseen ja perheen hyvinvoinnin lisäämiseen. Perheelle ei jäänyt paljoa aikaa ja siksi yritin paikata huonoa omaa tuntoani ”ostamalla” itselleni perheeni suosion. Lapset saivat harrastaa mieleisiään asioita, maksoi mitä maksoi. Oli oma asunto, auto, mökki, vene jne…

Matkustelin työasioissa 80- luvulla paljon. Lähdin usein jo sunnuntaina iltapäivällä ajelemaan 300-500 kilometrin päähän, jotta olisin heti maanantaina aamulla asiakkaan luona. Kun tulin perjantaina kotiin, ajoin usein suoraan mökille. Tietenkin saunakaljat ja väkevämpääkin auton takakontissa mahdollisten viikonloppuvieraiden toivossa. Raskas työ vaati raskaat huvit ja alkoholin käyttö oli sen mukaista.

Tajusin tilanteen toivottomuuden  80-luvun lopulla ja halusin irti oravanpyörästä. Ryhdyin yrittäjäksi ja olin päättänyt, että yrittäjyys ja alkoholi eivät sovi yhteen. Alkoholi jäi, mutta niin jäivät ns. ystävätkin ja oravanpyörä. Eipä minulla ollut liiemmälti vapaa-aikaakaan. Kaikki meni muuten hyvin, mutta työmäärä lisääntyi ja lopuksi tuli burn out. Onneksi!

Lopetin yritykseni hallitulla alasajolla ja siirryin velattomana ja rahattomana avioeron jälkeen vieraan palvelukseen. Olen näköjään syntynyt kultalusikka kädessä, koska aina olen pystynyt nousemaan jaloilleni kohtalaisen nopeasti. Olen myös oivaltanut, että ei kenenkään tarvitse muuttaa minua, sillä olen vapaaehtoisesti ja tietoisesti yrittänyt karsia kaikkia niitä negatiivisia ominaisuuksia, joita olen itsessäni tunnistanut. Väitetään, ettei ihminen voi muuttaa perusluonnettaan, mutta uskallan olla tässä asiassa eri mieltä. Olen saanut karsittua viimeisen 10 vuoden aikana lukemattomia sellaisia asioita itsestäni, jotka ovat kuuluneet ”perusluonteeseeni”. Vielä on kuitenkin paljonkin karsittavaa. Tässäkin pätee sanonta, että kun luopuu jostakin, saa paljon uutta tilalle...

Runsaan kuukauden kuluttua jään virallisesti eläkkeelle ja ensimmäisen kerran elämässäni voin todeta, että olen sittenkin tainnut oivaltaa elämäni oikein, koska aina olen ottanut ”vastoinkäymiset” läksyinä ja ottanut niistä opikseni. Olen oppinut elämään täysillä vain tätä hetkeä. Olen oppinut olemaan kiitollinen, pienistä vastoinkäymisistäkin.

Olen esittänyt ORM:lleni toivomuksen, että toivon saavani aloittaa uuden elämäni Paratiisissani, hän kainalossani.  Herätä aamulla auringon säteisiin niiden  pilkistäessä verhon raosta. Juoda aamukahvit puutarhassa. Myöhemmin päivällä voisimme yhdessä mennä eläkeläislipulla johonkin konserttiin, elokuviin tai tehdä muuta mukavaa eläkeläisinä! Eikös kuulostakin upealta?

Teini-ikäinen nuorimies istuu posket hehkuen vartioimassa kahta vaalean punaisilla röyhelöillä ja plyymeillä koristeltua näyttelyhäkkiä, joissa nukkuu kaksi kissakaunotarta. Ylpeänä hän hehkuttaa:"Tämä on vielä pentu, joka on ensimmäisessä näyttelyssään ja kävi juuri hakemassa ensimmäisen serttinsä"

Kaikesta kävi ilmi, että näyttelyyn tuloon oli satsattu aikaa, rahaa ja mielikuvitusta oman lemmikin esilletuomiseksi. Olihan siellä todellisia kaunottaria paljonkin ja merkille pantavaa oli, että tässäkin tilaisuudessa kauneus oli näyttelyn asettajien ja katsojien silmissä, riippuen mietymyksestä.

Vai mitä mieltä olette...?

Kuvat ovat täysin mielivaltaisesti valittuja onnellisten omistajien sylistä ex tempore kuvattuja. Hellyttävän rakastettavan ihanan kauniita olivat!

Kuva-arvoitus

koska ja missä on näin kaunis TALVI?

Vastaus löytyy kommenttiloorasta!

…vaikka ei se välillä siltä näytä.

Luonto kuitenkin on itsepäinen ja on päättänyt,

että kevät on jo alkanut!

15.3 lämpötila Paratiisissani klo 14.34

sisällä 9,4, ulkona 2,4 astetta

mutta luonto ei taida osata lukea lämpömittaria,

koska kasvukausi on jo alkanut…

pistin jo veden kiehumaan,

kohta saadaan raparperisoppaa!

Ja silmäniloa pukkkaa esiin...

Lämpötila on taas laskenut miinukselle.

Saapi nähdä, kuinka luonto kestää tällaiset lämpötilan vaihtelut...

Olen jo pitempään harkinnut TV:stä luopumista. Sieltä kun ei ole tullut katsottua enää pitkään aikaan muuta kuin uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Nyt nekin ovat muuttuneet juoruiluiksi. Minua ei kiinnosta pätkääkään kenenkään julkiksen tai poliitikon törttöilyt privaattielämässä. Ennen tuli tuutin täydeltä Nykästä ja Vanhasta, nyt toimittajien hampaisiin ovat joutuneet ulkoministeri ja poliisiylipäällikkö.

Tämän päivän uutisanti oli pohjanoteeraus! Ovatko asialliset uutisaiheet loppuneet maailmasta? En kyllä aio tulevaisuudessa maksaa tuollaisesta potaskasta yli 200 euroa vuodessa!

Pitäisiköhän meidän ryhtyä keräämään jonkinlaista kurinpalautusadressia uutisten tuottajien etiikan nostamiseksi täällä blogimaailmassa? Miten tällaista nimilistaa kerätään täällä netissä? Olisiko ketään halukasta lähteä organisoimaan tällaista kamppanjaa TV-, radio- ja lehtitoimittajia vastaan?

nämä ovat viime keväältä

Kävin tänään töiden jälkeen paratiisissani. Ulkona oli 8 astetta ja sisällä 5 astetta lämmintä. Hetken tuuletuksen jälkeen lämpötila nousi sisälläkin samaan kuin ulkona. Poltin kevään ensimmäisen takallisen ja sekin lämmitti jonkin verran. Mutta tärkeintä: laitoin sähkölämmityksen päälle minimiin, jotta paikat kuivuisivat talven jäljiltä. Lämmityksen aloittaminen on avaus keväälle! Saas nähdä, kuinka lämmintä siellä on huomenna  töiden jälkeen.

Kahvit join ulkona keinussa ja se maistuikin tosi hyvältä. Nyt on jo todella kevättä rinnassa!

Huomenna on tarkoitus siivota sisätilat turhasta roinasta, jota sinne on varastoitu talveksi.

Kevät saa tulla!

oleks mun kaa...?

Alla olevan kaltaiset tekstit kiertävät silloin tällöin sähköpostissa. Todetaan, että onpas hyvää tekstiä ja pistetään eteenpäin ilman sen kummempia ajatuksia. Tämän sain eilen ja se pisti ajattelemaan ihmissuhteita / ystävyyttä / rakkautta taas jälleen kerran vähän syvällisemminkin.

Jos haluat ilahduttaa ystävääsi oheisella tekstillä, niin kopioi se tästä omalle tietokoneellesi ja lähetä eteenpäin!

Ystävät ovat tärkeitä ihmisen elämässä!

Lähetän tämän viestin nähdäkseni
kuinka moni todellakin lukee postinsa.
Vastauksesi on mielenkiintoista nähdä.

Kiinnitä huomiota siihen mitä luet.
Kun olet lukenut kaiken, ymmärrät
miksi tämä viesti lähetettiin juuri sinulle.

Ihmiset tulevat elämääsi jonkin syyn takia,
pieneksi hetkeksi tai loppu elämäksi.
Kun ymmärrät syyn,
ymmärrät myös miten suhtautua eri ihmisiin.

Kun joku tulee elämääsi jonkin syyn takia,
He tulevat usein täyttämään jonkin tarpeen elämässäsi.
He auttavat sinut läpi eri koettelemuksien,
opastamalla, tukemalla, auttamalla fyysisesti,

emotionaalisesti ja henkisesti.

Usein voi vaikuttaa, että he ovat kuin Jumalan enkeleitä.
Ja niin he ovatkin!

Siksi sinä tarvitset heitä.
Joskus aivan yhtäkkiä, ilman että teet mitään väärin,
tämä ihminen voi sanoa tai tehdä jotain,
mikä saa aikaan sen että kaikki päättyy.
Joskus he kuolevat,
joskus he jättävät sinut.

Joskus he yllyttävät sinua
ja auttavat sinut tekemään tärkeitä päätöksiä.
Se mikä on tärkeintä,

Itse jätän aina kaikki kehotukset, lupaukset ja uhkaukset kuten myös tuollaiset pistevertailut tuossa lopussa, pois. Joka tapauksessa ajatukset ovat kauniita ja jotka kaiken lisäksi ovat totta!

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille ystäville hyvää päivänjatkoa!